se vaan on ja pysyy mussa, syömishäiriö. inho omaa vartaloa kohtaan. mä välillä jaksan olla välittämättä, mutta saan myös kaiken sanotun käännettyä itseäni vastaan, alentamaan mun oloa. mä saan kaiken todisteltua itseäni ja vartaloani vastaan ja se ei sitten auta tätä oloa yhtään..ja kun ei ole ketään kelle puhua..ja jos olisi joku joka kuuntelisia, osaisinko edes puhua? haluaisinko puhua? plää.