vihaan näitä päiviä.vihaan eilisiä, joiden jälkeen tulee tämä päivä.ahmin eilen ja oksensin. leipääleipääleipää, mysliä, porkkanalaatikkoa.yök.tänään aamulla en olisi halunnut nousta ylös, en olla minä, en nähdä itseäni peilistä.

enemmän kuin olla laihempi, haluaisin olla normaali. se sana kuulostaa tylsältä ja jää soimaan päähän, mutta enemmän kuin mitään mä haluaisin olla se, normaali. haluaisin mennä kauppaan, tehdä ruokaa, olla, syödä, liikkua. kaiken tämän satunnaisesti ja spontaanisti. en suunnitellen, ajatellen, pettyen. mä vihaan itseäni kun en osaa ajatella kuin ruokaa ja kaloreita. mun päivät ja olotilat, mun menemiset ja tulemiset on aina hyviä vaan jos niistä on suoriuduttu syömisten kannalta hyvin. ei kenenkään pitäisi ajatella niin! hei haloo, oliko mulla kivaa on paljon tärkeempi kysymys kun se, että söinkö sinä päivänä enemmän kaloreita kuin suunnittelin. jokseenkin taas väsyttää tämä oma pää.missä on mun oikee elämä? ilmoitelkaa, jos teette havaintoja.