olin kotona käymässä, söin ihan järkevästi muutaman päivän.tulin takaisin omaan kotiin ja ahmin. MIKÄ HITTO MUA VAIVAA?

kotona sain kuulla järjen sanoja siskoltani, joka on mulle tärkeintä ikinä. mä haluaisin mun siskon ajatukset. se sanoo, että me eletään täällä vaan kerran ja mihin mä kulutan mun vuoteni? kliseehän tuo on, mutta niin kovin vaan totta. olin eilen kaupungilla, ja reissuni meinasi kaatua siihen, etten näyttänyt missään vaatteessa kelvolliselta itselleni.aina tursui jostain liikaa ulos. olisin jäänyt neljän seinän sisään, isoihin vaatteisiin, jos mulla ei olisi ollut todellista velvollisuutta mennä. söin eilen 975 kaloria. Vaikka haluni normalisoitua ja syödä kunnolla, hyvin, oikein.kaikkea sitä mitä muutkin tekee..mun haluni laihtua menee vaan isommaksi ja isommaksi. mä en enää vaan jaksa aina tuskailla, kun pitää lähteä johonkin. mä vaan haluisin, että voisin taas olla edes jotenkin tyytyväinen siihen, mikä peilistä katsoo. ja se siellä on minä. mä en tiedä miten mun lupauksille taas käy nyt, kun mun elämässä taistelee ahmiminen ja bulimia vs. laihtuminen ja turvaruuat. en vaan enää halua olla tässä vartalossa.

lähden kuukauden päästä mökille. seurueessa, johon kuuluu neiti anoreksia. kuukaudessa ei ihmeitä tehdä, mutta jotain voi tehdä. edes kilo, vaikka kaksi.kunhan mulla olis edes vähän parempi olla. pienempiä lukuja vaakaan kiitos.