1943059.jpg


en oo taas kirjoittanu.oon koittanu kerätä ajatuksia, koittanu saada ajatuksille selityksiä, koittanut liikkua johonkin suuntaan ja saada aikaan jonkinlaisia ratkaisuja. kuinka on käynyt? oon samassa paikassa, samassa pisteessä, samoissa ajatuksissa.edelleen, nyt ja koko ajan ja aina.

olin taas oksentamatta yli kolme viikkoa, mutta enhän mä nyt niin olis voinu jatkaa.tyhmä menin ja vedin sisukseni hajalle taas toissapäivänä. pohjalta on helpompi aloittaa taas, noususuhdanne joka pysyy joo.

oon ajatellu, että koittaisin olla laskematta kaloreita.tosin se on vaan siellä ajatuksen tasolla, koska mua pelottaa.mä oon siinä niin kiinni. vaikka mietin, että vaikka viikko.katsoisin miten mä suhtaudun siihen, ja mitä vaaka sanoo. sitähän väitetään (joo, jotkut fiksut joskus sanoneet), että kun ei niin tuijota niitä sallittuja rajoja ja määriä, grammoja ja kaloreita, sitä alkaisi ihan huomaamattaan suhtautumaan siihen ruokaan vähän terveemmin. mua todellakin houkuttaa ajatus siitä, ettei illalla tarvisi tuskailla sitä, että "nyyh, sata kaloria enemmän kun olin suunnitellu, yhyy".mutta toisaalta taas tällaisena ahmimis-alttiina ruokavammasena enemmän kun houkuttaa, pelottaa että jos se kontrolli häviää kokonaan. mutta jos syön sillon kun on nälkä ja oikeeta ruokaa, voiko niin käydä? hitto tää on yksiä kysymysmerkkejä ja muttia. ajatuksentaso ei oikeen riitä, jos ne jää sinne hienosti vaan pyörimään ympyrää, kunnes väsyy ja ne unohdetaan.on vaan niin helppoa olla siinä samassa rutiinissa.rutiinit, ah, rutiinit.