mulla on oma jääkaappi, jonka sisällöstä määrään minä. asun yksin. kukaan ei katso syönkö, enkö syö, mitä syön ja kuinka paljon. kukaan ei tarkasta onko jääkaappini täynnä ruokaa vai lampun valoa. mulla on syömishäiriö ja mä haluan tyhjän jääkaapin..mutta mitä mulla on? mä täytän mun jääkaappia vaikkei pitäisi. mä tykkään käydä kaupassa ja leikkiä normaalia. silti päädyn aina jotain kautta samaan alkutilanteeseen, että ahdistelen oloani ja syön syön.jääkaappi tyhjenee ja taas kauppaan.leikkimään normaalia.plaaplaa.tänään on ollut taas sellainen päivä. joo, SELLAINEN päivä. en tiiä mistä se taas lähti, mikä rupes ahdistamaan. tai tiedän. ei nähty kavereiden kanssa vaikka piti, ja mulla on vähän ikävä niiden seuraa. oon väsynyt ja työputki ei helpota. seuraavat vapaat viikon päästä. olin vaan jotenkin taas niin siinä tilassa, etten yksinäni lauantai-illaksi sitten keksinyt muutakaan kun turruttaa oloa siihen, että mätin ja tyhjennyin. ja silti oon sen purge-session jälkeen tuhonnut kaikkea kivaa mitä kaapista löytyy. mun leipälakko, HAH, "leipälakko" oli ihan täys fiasko. farssi. miten se nyt voi olla niin vaikeeta vaan kävellä sen yhden osaston ohi kaupassa? en ymmärrä, mutta vaikeeta on. jea. kaikkein parastahan tästä tekee tietty se, että kuka sai taas kärsiä? jee, poikaystävä. ei sitten nähty..kun mulla oli huono päivä. ja miksi? nii-in, enpä oo ennen ahminnan ja oksennuksen jälkeen oloani kauheen hehkeeksi tuntenu. ei ollu poikkeus tänäänkään. poikaystävä tietää kaunistellusti mun syömishäiriöstä ja vammailu-historiasta. bulimiasta en oo maininnu mitään. miten mä sen teen? hienovaraisesti kerron, että hei, joskus mulla on paha olo ja tyhjentelen kaappeja ja sit pistän sormet kurkkuun. a´vot, oisko kysyttävää?
ootan taas huomista, ja uutta viikkoa ja... sitä, että voisin taas saada itseeni niskasta kiinni ja laihtua. joo, sitähän mä taas.