vihaan ihmisiä laihdutuksineen ympärilläni. äitini kertoi puhelimessa työporukan laihdutusvimmasta, kilpailusta ja haasteista. siskoni on laihduttanut 10 kiloa. mummini on laihtunut ja kertoo, kuinka ruoka ei maistu. " kyllä sitä laihtuu, kun ei syö". lehdistä puhumattakaan...näin laihdut, helposti pois 5kiloa, ruokaremonttia ja tervettä elämää. ja kaikki mun perhepiirissä tietää, että mulla ei ole ollut helppoa ruuan kanssa, mutta perkele, kun en enää ole se sama tikku kuin lukiossa.. lihaa luiden ympärillä, huraa ja olen terve.

mä jotenkin haluan edelleen olla se, joka on se perheen laiha tyttö. hitto jos kaverit on laihempia niin olisin sitten edes perheessä se laiha. ja mä en ole edes lihava, EN OLE!

ja tadaa, taas haluan laihtua. haluan hallita mun syömistä, en syödä liikaa ja kerätä vararengasta. olin eilen lenkillä ja musta tuntui että mun mahani näytti siinä urheilupaidassa pyöreämmältä kuin koskaan. mä tajusin, että mulle on oikeasti kertynyt hiukan MAHAA. ja hyi mä en tykkää siitä en sitten ollenkaan. ei mulla kuulu, ei saa olla mahaa. plaaaaa. ja aamupalasta sain tänään kaloreita 360.
into laskea ja yrittää on taas tässä vaiheessa.jeejee, tuleekohan tästä oikeesti koskaan mitään?