mä oon miettinyt tulevaisuutta. aikaa, jolloin mulla ei oo enää syömishäiriötä. mä haluun perheen ja oon miettiny millanen oon aikuisena, äitinä, joskus vanhana mummuna? mä mietin tulevaisuutta.. ja silti elän tässä hetkessä niin, että mun tulevaisuus ei näytä kovin hyvältä. miksen mä osaa siirtää järkeä mun tekemisiini nyt niin, että mun tulevaisuus todella on mahdollinen?

mun menkat oli sillon joskus poissa joku 3 vuotta. se on pirun pitkä aika. mä oon kiduttanu mun kehoa, en oo antanut sille mitä se haluaa. mä oon ollu syömättä. mä oon ahminu ja oksentanu. mitä kuuluu mun ruokatorvelle ja mahalaukulle? "ei voida kauheen hyvin, kiitos kysymästä!"

miten syömishäiriö voi oikeesti pistää ihmisen, joka kuitenkin haluaa joskus olla terve, toimimaan niinkuin toimin. miksen mä voi aloittaa elämääni tulevaisuuden puolesta jo nyt? mä en vaan jaksaisi vammailla ruuan kanssa, ja kuvittelen että pystyn lopettamaan kaiken tän neuroottisen toiminnan heti kun haluan. en mä pysty.





taas eilen ahmin. ja tänään alkoi mun laihdutus.oikeesti.on menossa kotiin käymään ja siellä en ainakaan voi ahmia.en oksentaa.mä toivon, että sieltä alkaa mun elämä kontrollissa.ja se jatkuu..niin kauan, että oon taas laihempi. ja niin mä taas kuvittelen, että pystyn kaikkeen. mähän laihdun ja sitten voin lopettaa kaiken ruualla leikkimisen, koska oon saanu mitä oon halunnu.joo.pian spinningiin ja sitten töihin. tänään aion elä'ä vähin kalorein ja huomenna aamulla herää tyhjällä vatsalla.