olen luvannut itselleni liian monta kertaa, että nyt lopetan.nyt aloitan. olen aina aloittamassa sitä terveellistä elämää, joka minulla joskus oli. usein tulee nykyään mietittyä miten söin silloin kun olin normaali? kun en ollut tällainen kaloreita laskeva, ruokaan neuroottisesti suhtautuva idiootti.ja miten tahdonvoimani joskus riitti siihen, että kävin jumpassa ja söin kaksi omenaa? tämäkin ihan totta.jäänyt mieleen se yksi kerta, kun olin ollut koko päivän syömättä.kävellyt jumppaan ja takaisin.tulin kotiin, kävin suihkussa, otin kaksi isoa jonagoldia ja katsoin äidin kanssa sohvalla irtiottoja.sitä euforiaa, hallelujah!

olen pian 23.en yhtään tiedä mitä teen pääni ja syömisteni kanssa."ihanat" anorektiset ajat ovat muuttuneet siihen, etten ainakaan osaa syödä.ahmin.oksennan.joskus syön liikaa mutten oksenna.ortoreksiaa. mitä? EN TIEDÄ! tiedän vain, etten ainakaan osaa syödä.tyhmä!

olen koukussa muiden päiväkirjojen lukemiseen. siihen, kuinka joku edelleen on vahva ja syö ne muutamat kalorit vastentahtoisesti päivässä. luen kirjoituksia mässyttäen leipää ja haaveillen, että jos huomenna minäkin.

tänään takana ahmimista ja oksennusta.ruokapäiväkirjan tämän päivän sivu on revitty irti, koska huomennahan se uusi aika alkaa taas."tätä päivää ei muisteta". en todellakaan tiedä mitä teen.