1818191.jpg

mä niin kadehdin normaalisti syöviä ihmisiä. olivatpa lihavia, laihoja tai normaalipainoisia, mutta niitä jotka
syö mitä ja milloin ja missä ja vain. äh. mä tunnen taas niin turhautumista tän syömisvammailuni kanssa, että äh.on sitä sahattu suuntaan ja toiseen jo liki 7 vuotta, ja ei niin ei, kiloja tulee ja menee mutta pää on aina yhtä vammanen.

mä en enää oikeen tiedä edes miksi mä haluan laihtua. mä haluan laihtua, sen tiedän, mutta haluanko siksi, että tiedän painavani jonkun tietyn kilomäärän, haluunko näyttää itselleni, että on mulla näiden ahmimiskausien jälkeenkin vielä kuria ja hillintää, haluunko olla muiden silmissä parempi-laihempi-ihminen? jaa.kun tietäisi joo.

eilenkin menin sitten vetämään ´ruista ranteeseen´ oikeen näkkäripaketillisen ja 8 leipäpalan verran. ja oikeen vielä juustoakin olin ostanut. kyllä siinä höylä heilui. hitto.

tänään koitan taas elää paremmmin. menen lenkille ja sitä rataa. vaa´alla en ole käynyt pariin viikkoon, enkä ehkä käykään. tai, jos nyt saisin taas kerättyä itseni...äää. jos jotain hyvää, niin enpä oo kyllä oksentanutkaan.varmaan pariin viikkoon.tapu-tapu!