torstai, 27. marraskuu 2008

mitäköhän minäkin olen?

musta tuntuu, etten etene mihinkään suuntaan. välillä ahdistaa ihan hitosti, välillä ei. mä jollakin tapaa haluisin jotain muutosta tähän mitä mä oon, olisin sitten kunnolla sairas tai kunnolla terve. mä oon niin sekamuoto, ettei tällaseen syömisongelmaan varmasti annettais edes apua. mulla on bulimisia piirteitä,on oksennusta,välillä ahmimista,välillä ahmimista ja oksentamista,on anorektisia ajatuksia ja ortorektikon toimet on arkipäivää.ajatukset vaeltelee kaikkien noiden sekä terveellisen elämän rajamailla. mä oon junnannu tätä samaa jo ihan niin kauan, ettei oikeen kiinnostais enää. mutta mites mä nyt yhtäkkiä tästä muuttuisin?kun en mitään apua kuitenkaan aatellu hakea, enhän mä nyt muita viitsi ongelmillani vaivata..ja kyllähän mä silti vielä haluan laihtua.hohhoijaa, mitäköhän seuraavaksi? merkataanpa aamupalan kalorit.
2097588.jpg

torstai, 13. marraskuu 2008

vartaloni, mitä teet?

miks mä vaan katson, kuuntelen ja luen vierestä kun muut laihduttaa ja laihtuu? näen numeroita, näen painokäyriä..kaikki laskusuuntaisia. ja mitä mulle tapahtuu? mä ahdistun lisää, koska mun painoni on ja pysyy. voiko oikeesti olla niin vaikeeta vaan pysyä erossa ruuasta.olla niin vahva, että pitää ne kalorit siinä missä on suunnitellu? voiko olla niin hiton vaikeeta?

mun mahani turpoili eilen ja olin paska kaikille.saisinpa nyt edes muutaman kilon pois. sen nyt saa tyhmäkin..mikä mä sitten olen, idiootti?

2058687.jpg

perjantai, 7. marraskuu 2008

ennemminkin sääntö kuin poikkeus

mä haluun aina kaiken ja heti.mä oon ihan liian kärsimätön.haluun laihtua.koska en voi laihtua,en heti,päädyn ihan uskomattoman tyhmiin tekoihin.päädyn aina vihaamaan kilojani enemmän ja näin..no, en ainakaan laihdu. ruuanlaitossa on ihan sama.kaikki ja heti.niin, siis missä ruuanlaitossa? yritän syödä säännöllisesti joo.. joku kun on joskus sanonu että täsmäsyöminen auttaa..ja kun tuun pitkän päivän jälkeen kotiin, en mä mitään ruokaa enää jaksa ruveta laittamaan.enkä mä edes osais.mä syön leipää, ja syönkin sitten lähes aina sen verran että rakas ruokapäiväkirjani täyttyy leipäkaloreista.samoilla kaloreilla tai puolilla niistä olisin oikeesti ihan varmaan syöny terveellisen aterian.mutta kun ei, on sitten iskostunu tonne jonnekin pään ruokakeskuksiin, että oikea ruoka on pahasta.oonhan mä monesti päättäny, että nyt en osta leipää, en syö leipää, teen oikeeta ruokaa.mutta noi päätökset häviää aina viimeistään seuraavana päivänä.

kuinkahan kauan mä oon taas yrittäny laihtua?laihduttaa?en mä edes enää tiiä laihdutanko.mä luulen niin, kun merkkailen niitä kaloreitani, vaikka ei niillä kalorimäärillä laihduta. ei niillä,joita mä syön.

ainiin, ja mahdoinkohan jo mainita, että noin puoli tuntia sitten mä halusin taas kaiken."oli nälkä", joo, niin varmaan. söinsöinsöinsöin,oksensin.että kivaa illan jatkoa, vihataan itseämme taas, kiitos.

2045295.jpg

lauantai, 1. marraskuu 2008

kellään tahdonvoimaa myydä?

vähän aikaa luulin, että mulla meni paremmin..mutta niin vaan tää tunne tulee takaisin. oon syönyt liikaa, oon oksennellut. oon vihannut vartaloani taas enemmän kun aikoihin. mä vihoittelen poikaystävälle ja tunnen kauheeta ahdistusta jos joudun olemaan vähissä vaatteissa sen kanssa, jos joudun syömään sen nähden... mä teen aina niitä päätöksiä, jotka ei kuitenkaan pidä. oon päättäny jo niin monesti alkaa syömään normaalisti.seuraavaksi alotan leipälakon..ja silti samana päivänä tuun kotiin kaupasta leipäpussin kanssa.päätän alottaa kevyen linjan ja elää vaan hedelmillä.päätän paljon asioita, jotka ei kuitenkaan toteudu. sen verran oon lukiovuosistani viisastunut, etten enää kituuta itseäni.oon oppinu syömään. mutta se mitä syön ja kuinka paljon, koska syön ja kuinka usein. se on niin sekasin ja välillä oikeesti toivon, että voisin niin huonosti (toisin sanoen vahvasti) kuin sillon lukiossa kun oikeesti osasin olla syömättä. osteteaan yksi tahdonvoima, kiitos.

2027075.jpg

pian onneksi jumppaan..jossa sielläkin ahdistaa. peilit ympärillä, ne ihmiset ympärillä, keho josta pitäis ottaa niin paljon pois...

perjantai, 24. lokakuu 2008

ahistaa!


2007302.jpg

se vaan on ja pysyy mussa, syömishäiriö. inho omaa vartaloa kohtaan. mä välillä jaksan olla välittämättä, mutta saan myös kaiken sanotun käännettyä itseäni vastaan, alentamaan mun oloa. mä saan kaiken todisteltua itseäni ja vartaloani vastaan ja se ei sitten auta tätä oloa yhtään..ja kun ei ole ketään kelle puhua..ja jos olisi joku joka kuuntelisia, osaisinko edes puhua? haluaisinko puhua? plää.